Keijut ja prinsessat…

Avasin tänään pitkästä aikaa vanhan valokuva-albumini.
Tiedäthän sen tunteen,
kun
melankolia valtaa mielen?
Ajattelet, ettei
menneitä aikoja saa enää koskaan takaisin
ja
miten kaikki, ihan kaikki
oli ennen 
 niin paljon paremmin. 

Muistat,
miten paljon halusit
olla
keiju tai prinsessa.
Oikeastaan haluat
 sitä vieläkin,
olit vain unohtanut sen haaveen.

Jotain olet kuitenkin jo mielestäsi oppinut elämästä.
Maailmassa on suurempiakin murheita
kuin se, että rusetti putoaa päästä.

Vanhat viisaat sanovat, että
elämä opettaa, jos ei muuta
niin
hiljaa kävelemään.
Sitä(kään) ei vain tahdo aina muistaa…

Mutta niin se vaan kuulkaa on,
 että
enimmäkseen

elämä 
on ihanaa!

This entry was published on 26.11.2012 at 4:37 am. It’s filed under Hajatelmia and tagged , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: