Pientä kiukuttelua ja päätöksenteon vaikeutta

Jälleen kerran mietin samaa kysymystä. Ottaako influenssarokotus vai ei? Tänä vuonna ehdin jo kertaalleen päättää, että jätän väliin koko rokotuksen. Kävi nimittäin ilmi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei suosittele kausi-influenssarokote Fluarixia alle 65-vuotiaille suomalaisille. Alkuun käsitin asian niin, että tätä rokotetta oli tarkoitus tarjota kaikille suomalaisille.  Mutta asia ei ollutkaan niin yksinkertainen. On myös toinen rokote, jota annetaan nuoremmille. Sen nimi on Vaxigrip. Sen suhteen ei pitäisi ainakaan tässä vaiheessa vielä olla ongelmia. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Joka vuosi minä olen kuitenkin rokotteen käynyt ottamassa. Ensimmäisenä vuonna, kun niitä  alettiin jakaa, jonotin rokotetta puolitoista tuntia. Ihmiset melkein tappelivat jonotusnumeroista. En sairastunut flunssaan, enkä saanut rokotteesta sivuvaikutuksia. Ensimmäisen vuoden jälkeen rokotetta ei ole todellakaan tarvinnut enää jonottaa, koska kaikenmaailman kohut rokotteen ympärillä ovat pitäneet huolen siitä, että hirveän moni suomalainen jättää sen ottamatta kokonaan.

Mahdollisuuksiahan on monia. Teetä, hunajaa, apinavoidetta, valkosipulia, tiikeribalsamia ja ties lie mitä muita rohtoja. Mitä minä oikein tämän asian kanssa tekisin?

Seuraavana eli toisena vuotena rokotteet sitten tulivatkin niin myöhään Suomeen, että vaikka otin rokotteen, sairastuin elämäni flunssaan. Makasin sängyssä influenssan kourissa kokonaisen viikon. Oli kuin en olisi ollut elävien kirjoissa lainkaan. Seuraavana vuonna otinkin sitten kiltisti rokotteen. Jollakin tasolla tätä pohdintaa olen kuitenkin käynyt joka ikinen vuosi.

Miksi ihmeessä meidät pelotellaan niin puolikuoliaaksi, että tuntuu kuin pelaisimme vähintäänkin venäläistä rulettia? Kun tässä ei nyt tunnu olevan sellaista mahdollisuutta lainkaan, ettei sitä sairastuisi joka tapauksessa,  johonkin kamalaan tautiin – otti sitä rokotetta sitten tai ei.

Siis voi äly ja väläys, aina ei voi ymmärtää !

 Jos minä nyt aivan rehellinen olen, niin kaikkein eniten minua kiukuttaa se, että tämän(kin) asian päättäminen on niin vaikeaa.
Jospa minä nyt päätän,
että minä päätän
tämän asian
viimeistään huomenna,
ellei sada.
Heti alkoi tuntua paljon paremmalta.

This entry was published on 11.11.2012 at 6:19 am. It’s filed under Hajatelmia and tagged , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: