Mission impossible

Tässä maailmassa on vain yksi ainoa asia, josta äitini yhä edelleen huomauttaa minulle säännöllisin väliajoin – aivan oikein, vieläkin, tässä iässä. Jääkaappimagneetit. Hänen mielestään ne ovat lapsellisia, eikä kenelläkään ihmisellä yksinkertaisesti voi olla niin huono muisti, että jääkaapin oven pitäisi olla täynnä muistilappuja, lehtileikkeitä (reseptit), kuitteja  tai varsinkaan kaiken maailman muuta sälää.

Tätä postikorttia olen säilyttänyt vuosia jääkaappini ovessa. Kuva kortissa  © Jukka Suvilehto.

Äitini on antanut minulle elämäni aikana paljon hyviä neuvoja, joita olen yrittänyt noudattaa parhaani mukaan: ” Älä harpo kävellessäsi, se ei näytä kauniilta. Älä pukeudu työhaastatteluun liian hipiksi. Nuoremmat tervehtivät vanhempia ihmisiä aina ensin. Älä jauha purukumia puhuessasi ”. Ja niin edelleen ja niin edelleen, loputtomiin. Kuten sanotaan, äidin neuvot ovat kultaakin kalliimpia.

Pokka pitää, kerään myös naamioita…

Tässä jääkaappimagneetti -asiassa minulla kuitenkin pokka pitää. En aio luopua niistä.  Ne ovat käytännöllisiä, kivoja ja hauskoja.  Näin meidän kesken, voin kertoa pienen salaisuuden – järjestelen niitä aina silloin tällöin uuteen järjestykseen, oikein sommittelen🙂
Sen verran minulla on kuitenkin varaa antaa periksi, että kun tästä asiasta minulle huomautetaan (vaikka en ole kuulevinani kommentteja), niin heittelen turhat laput pois, kun tästä asiasta on ”keskusteltu”. Mutta jo jonkun ajan kuluttua jääkaapin ovi taas ”rönsyilee”- ja seuraavan kerran, kun äitini vierailee luonani, saan jälleen kuulla asiasta. 
Kun mietin, miten kummallisista asioista ihmiset tässä maailmassa riitelevät (ja saavat kilareita), huomaan, että tämä meidän vääntö taitaa olla siitä huvittavimmasta päästä. Vaikka toisaalta, eihän tämä nyt edes oikeasti ole edes mikään riita…

Kyl mie niin hirviästkauhiastpal ihmettelen🙂

Jääkaapin ovessa on myös postikortti, jonka lähetin koiralleni eräältä matkaltani. Aivan oikein, taidan olla  vähän  höpsö. Lähetän koiralleni postikortteja. Minulla on vakaa usko, että se haistaa  emäntänsä tuoksun ja tietää, että tulen pian taas kotiin, enkä ole unohtanut sitä. Kuva postikortissa ei ole minun ottamani, vaan sen oikeudet omistaa Michael J.N. Bowless, Avanti Press. 

Oikeasti minulla on kyllä kalenterikin, johon merkitsen tärkeimmät menoni ja muistettavat asiat.  Seinäkalenteriini  merkitsen  samat asiat kuin pöytäkalenteriini. Jokainen nainen tietää mitä tapahtuu, kun kaiken kiireen keskellä huomaa, että käsilaukku ei sovikaan asuun ja se pitää vaihtaa lennossa  toiseen. Sen jälkeen onkin sitten se paras huulipuna, kalenteri ja ties  mitä ”elämääkin  tärkeämpiä” tavaroita hukassa, kun ne mokomat tuppaavat unohtumaan aina  väärään käsilaukkuun. Mikään ei ole rasittavampaa kuin yrittää muistella,  mikä laukku oli käytössä sinä nimenomaisena päivänä, kun se kalenteri otti ja katosi. Yksinkertaisesti: Mission impossible.

 

 

This entry was published on 4.11.2012 at 6:42 am. It’s filed under Hajatelmia and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

2 thoughts on “Mission impossible

  1. pinea on said:

    Kiitos visiitistäsi blogiini – oli hauska löytää samalla tänne! Olen ihan samanlainen jääkaappimagneettikeräilijä, vaikka kokoelmastani on kadonnut matkan varrella suurin osa. Mutta magneetit ovat hauskoja pieniä tuliaisiakin, muistuttavat aina jostakin matkasta tai tapahtumasta. Muuten äitisi neuvot ovat kyllä varteenotettavia!

    Tykkää

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: