Tavanomaista?

Jälleen kerran ollaan tilanteessa, jolloin tuntuu, että ei mitään kenkiä ihmisellä. Tai oikeastaan, sellaisia kenkiä ei ole vielä keksittykään, joilla näillä keleillä pysyisi ulkona  pystyssä (enkä tarkoita nyt kuudentoista sentin korkoja). Katukäytävät ja tiet ovat peilikirkasta jäätä.  Toissapäivänä ehdittiin jo iloita lumesta ja puhtaan valkoisesta maisemasta. Eilen aamupäivällä alkoi näyttää siltä, että parempi käydä koiran kanssa pitempi lenkki, iltapäivästä ei paljon liikuta. Olin oikeassa, harvinaisen oikeassa. Alkoi sataa vettä – ja sehän tarkoittaa täällä pohjoisessa sitä, että kun illalla pakastuu, niin seuraavaksi ovatkin sitten vuorossa pääkallokelit.  Ilmatieteenlaitos lupaa  tavanomaista kävelykeliä huomiseksi. Ilmeisesti sielläkin on tiedossa, että tähän aikaan vuodesta on harvinaista, jos kukaan ei kaadu jäisillä katukäytävillä.

Tyly sää!

Koiran kannalta huonot ulkoilukelit ovat aivan erityisen hankala juttu. Koira ei saa tarpeeksi liikuntaa ja se ikävystyy (se näkyy jo sen naamasta). Jos sää jatkuu tällaisena useita päiviä, koiralle alkaa kertyä todella paljon ylimääräistä energiaa, isot koirat vaan kerta kaikkiaan ovat sellaisia. Koiruus on  kuitenkin niin fiksu, että se murjottaa kotosalla siinä missä omistajansakin. Mutta auta armias, kun kävelysäät ovat taas suosiolliset! Ei ole koiralla enää korvia, se vetää hihnassa ja on kuin se olisi unohtanut kokonaan, että se on joskus halunnut miellyttää ruokakuppinsa täyttäjää – ja tähän ei montaa ”sisäpäivää” tarvita. Koiran mielestä ”sisäpäivä” on sellainen, että ulkona sipsutellaan varovasti tien laitaa etanan vauhdilla ja pidetään suunnilleen liikennemerkeistä kiinni, ettei liukastuta. Näillä keleillä kun edes  kenkäpiikit eivät pidä kunnolla. Toisaalta, minulla on kyllä kyky  löytää vaikkapa suonsilmäke metsästä, johon  tupsahtaa polvilleni. Näin pääsi käymään tänään, mutta eipähän liukastuttu jäätiköllä.  Kengät hörppäsivät  mutaista vettä ja toppahousut olivat polviin saakka likomärät, samoin käsineet. Arvokkaasti astelimme koiruuden kanssa kotiin  kaikesta huolimatta,  välittämättä pyhävaatteisiinsa pukeutuneiden vastaantulijoiden   pitkistä katseista.

Tässä pieni esimerkki. Näin avataan posti, kun emäntä ei ole kotona. Huom! Kirja täysin vahingoittumaton.

Toisin sanoen, kunnon mökkikelit meillä, villasukat jalassa hiihdellään ja kynttilöitä poltellaan – ei aina voi olla karkkipäivä. Kun saisin nyt edes päätettyä onko huomenna Halloween vai Pyhäinpäivä. Jos me sovittaisiin sillä tavalla, että säiden puolesta on  Halloween, mutta almanakan mukaan Pyhäinpäivä. Koira ainakin miettii jo parempia  säitä odotellessaan, että karkki vai kepponen.
Hyvät pyhät !

Happy Halloween, Hyvää Pyhäinpäivää!

This entry was published on 3.11.2012 at 7:31 am. It’s filed under Hajatelmia and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

2 thoughts on “Tavanomaista?

  1. Pirkko on said:

    Koiruus on symppis. Terveisiä!

    Tykkää

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: