Rikas ja rakas

Löysin vuosia sitten antikvariaatista H. Ahtelan kirjan Helena Schjerfbeck (Schjerfbeck muutti myöhemmin etunimensä Heleneksi), Kamppailu kauneudesta. Kirja on todellinen löytö, sillä se on jo ajat sitten loppuunmyyty. Kirja on painettu vuonna 1951 (http://www.wsoy.fi) ja se sisältää 112 mustavalkoista liitekuvaa Schjerfbeckin maalauksista. Kirja perustuu täysin Schjerfbeckin  kirjeenvaihtoon, joten se on periaatteessa melkein Schjerfbeckin ”itse kirjoittama”.  Tätä kirjaa lukiessani olen saanut huomata, miten paljon meidän rikas ja rakas äidinkielemme on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Teksti on viehättävää juuri siksi, että se on vanhaa, aivan erilaista kuin kieli, jota tänä päivänä käytämme.

Mistä tämä pohdinta sitten oikein sai alkunsa? No, minä olen taas lukenut Anna – lehteni  (http://www.anna.fi/) hyvin. Tämän viikon lehdessä on juttu laulajatar (vai pitääkö nykyään sanoa artisti?) Laura Närhestä (http://www.lauranarhi.fi). Laura Närhi kertoo lehdessä, että hän on keksinyt ystäviensä mukaan uuden genren (tyylilaji). Genren  nimi on  surudisko, ”siinä  itketään ja tanssitaan samalla, kun laulaja hykertelee”.

Haluaisin omistaa Jukka Annalan kirjoittaman Remusanakirjan. Se sisältää 500 sanaa ja sanontaa Remun käyttämästä, todella rikkaasta puhekielestä. Ja taas tuli asiaa antikvariaattiin – kirja on loppuunmyyty. 

 

 Luettuani Annan  avasin radion (http://www.radionova.fi). Siellä juontaja Elina Viitanen esitteli seuraavaa kappaletta: ”Nyt tulee sitten Johanna Kurkelaa, aivan itkutaattua musiikkia.” Sekä surudisko että itkutaattu  ovat ainakin minulle täysin uusia sanoja , tänään kuultuja. Tätä kirjoittaessani huomasin (näin sivumennen sanoen), että myös suomen kielen kirjoittaminen on muuttunut haasteellisemmaksi – linkkiä linkin perään, ei tämä ennen tällaista ollut, toista se oli minun nuoruudessani😉

Mutta yksi verbaaliakrobaatti on kuitenkin ylitse muiden, ja hänhän on tietenkin legendaarinen rockmuusikko Remu Aaltonen. Hän kertoo bändinsä menestyksestä kotisivullaan  (http://www.hurriganes.fi/) näin: ” Ei me olla mitään nykytaidetta, me ollaan antiikkia ja rokokoota. Ruotsalaisilla on joku Ikea, mutta me ollaan oikee vanhojen tavaroiden kammari, jossa on kattokruunut ja kaikki.”

Kas, siinäpä se, pähkinänkuoressa. Ja ehkä minä ihan  vähän karrikoin, että sain tekstini näyttämään  ”nykyaikaisemmalta”.  Minkähänlaista tekstiä me  kymmenen vuoden kuluttua kirjoitamme?
Ehkä se on jotain sen suuntaista, jota  nykyään käytetään verkkokeskusteluissa Facebookissa. Koodikoodi😉



This entry was published on 30.10.2012 at 2:04 am. It’s filed under Hajatelmia and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: