Aamulla aukaisen sälekaihtimet ja katson ulos. Maisema on harmaa. Sataa. On satanut jo niin kauan, että en enää tiedä, kauanko tätä on jatkunut. Luonnossa on kyllä kaunista, mutta silti… ”on lokakuu ja minusta näkee sen”.
Syksyn lehtiä on enemmän maassa kuin puussa. Katselisinko ikkunasta vai kahlailisinko lehtikasoissa?
Periaatteesta en tuhlaa rahaa busseihin vielä tähän aikaan vuodesta. Pyöräilykausi on vielä (melkein) parhaimmillaan. Sieluni on kuitenkin jo täyttä vauhtia tottumassa pimeän vuodenajan verkkaiseen villasukkarytmiin.
Jotenkin se on vain niin paljon mukavampaa jäädä kotiin, katsella sadepisaroita ikkunasta, sytytellä kynttilöitä parvekelyhtyihin, lukea, olla vaan.
Ja lopuksi hyvät uutiset: Sain eilen lopultakin varattua itselleni näyttelytilan. Keväällä minulla on ensimmäinen oma näyttely, joten hommia riittää. Maalaan, maalaan ja maalaan. Antaa sataa vaan 🙂 TT
Mukavaa että keväällä on tiedossa näyttely. Kaamos saa kyytiä kun siihen on valmistauduttava.
TykkääTykkää